En oo kirjotellu vähän aikaan.. Pahoittelen. On ollu niin paljon asioita mitä mun on pitäny saada päästä pihalle, ja niin paljon miettimistä, et miä kohta tänne sekkoon.
No enivei. Erottii aden kaa... Ja se koko juttu on niin
Mullon aika psykpolille huomenna... Ja minnuu pelottaa liikaa et ne pistää miut jonnekki suljetulle ; _ ; mä en taho, mä en taho mä en taho!!!!!!! Auttakaa minnuu, en tiiä mitä itteeni kans teen, mutten suljetulle halua!
Mitä kaikkee päässä on pyöriny... Miust jotenki tuntuu et mulla ei oo nykyää tunteet, ja se pelottaa mua. Mä en tunne enää muuta ku kipua, ja se pelottaa mua. Mä oon kyllästynyt valehtelemaan mun kavereille et mulla on kaikki hyvin, vaikka todellisuudessa haluaisin repii pääni irti ja vaa hävitä kokonaan tästä maailmasta. Mutta taas toisaalta, en voi kertoo kavereille kertoo koska:
a) en luota niihin, vaikka mulla ei olis syytä olla luottamatta,
b) en haluu pilata hyvän meiningin mun angstaamalla, tai sitte
c) niillä on sen verran omia ongelmia, et mä lohdutan niitä. Ei niitä kiinnosta mun ongelmat ku niillä on jo tarpeeks
En tiiä, mä en vaa osaa luottaa.. Varsinkaa miehiin. Mullon sen verran montaa traumaa (mitä en läheskää kaikkia lähe tänne selittämmää) miehien kanssa, esimerkiks faijan lähteminen ja hylkääminen, raiskausyritys (tää sama tyyppi yritti myös mun kaveria, kaveri onneks uskalsi tuua asiaa esille ja teki rikosilmotuksen), yms yms yms... Emmä tiiä, kyllä mä jätkän kaa voin olla kaveri, mut se seurustelu ahistaa minnuu... Ei sillä, etten olis kiinnostunut jätkistä enään lainkaan, mutta mua vaa ahistaa et miulle taas käy niiku aina ennenki, rupeen liian riippuvaiseks ja jätkä feidaa ku hänellä männöö hermot. Ja ku on niin moni jätkä perässä, et seki jo ahistaa, ku mä en haluu satuttaa ketää, muttakun ahistaa vaan yksinkertasesti liikaa. En tiiä mitä mä teen... Huudan apua.
Se siitä angstaamisesta, kyllä tää tästä vielä joskus...
Heissan!
-Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti