Life is what you make it

Heipudeei!

Ihana viikonloppu oli takana <3 minun ihana rakas, rakastan mellua liikaa ; _ ; <333 Oltiin perjantaina kaupungissa, lauantaina mentii ajelee kavereitten kaa, leikittii sitte ostoskärreillä ja keksittii kaikkee muuta mukavaa koska tenut :'D, käytii tinychätissä meijän ryhmän tekemässä "huoneessa", juteltiin, naurettiin, hevosteltiin, ja kaikin puolin oli hauskaa :3 otin paljon kuvia ja videoita, muokkaan videon jossai vaiheessa, nyt en jaksa koska rankka päivä takana :'D Mut tässä muutama kuva :''33 -->

Mutsi salakuvas meitä nukkumassa XD

Aivan ihana viikonloppu :3 <3 Kiitos mellu tästä ihanasta viikonlopusta ku sain vihdoinki olla onnellinen <3

Aiheesta kukkaruukkuun, tänään oli tosiaan ensimmäinen toppi päivä :') Ristiinan päiväkodissa, ihan mahtava paikka! Miä ku sain kuulla ensimmäistä kertaa et meen sinne olin just sillei "voi kamala... Jonnekki Ristiinaan päiväkotiin... Kaikki tuntee mut, tää menee iha päi helvettiä" Mut ainaki ensimmäinen päivä oli mahtava! Lapset oli mukavia ja kaikki oli kivaa :---)

Sain välit tossa viikonloppuna yhteen mun tärkeisimpiin kavereihin, se pisti mun kaa välit poikki koska sen ex tyttöystävä (kun ne oli siis yhessä) oli tosi mustasukkanen musta, vaikka sillon olin parisuhteessa. En ymmärrä että miksi, yritin puhua tän tyttöystävän kaa et hän sais semmosen käsityksen etten oo semmonen lutka miesten viejä, mut emmä sit lopulta jaksanu yrittää, ku hän oli mustis nii ei sille voi mitään (vaikka en siltikkää ymmärrä et miten musta vois mitekää olla mustis). Nooh, ne eros, ja sain nytten tän kaverin kaa välit takasin, ja oon tositositositosi iloinen ja onnellinen :--) <33 Nyt vihdoinki alkaa tuntuu et asiat alkaa pikkuhiljaa menemään oikeeseen suuntaan :--)

Hieman heilahtanut, mut ei se haittaa :D

Rupesin tässä kelaamaan, että mitä mä tekisin ilman mun frendejä... Mä en välttämättä tällä hetkellä olisi elossa ilman niitä. Mä oon niin kiitollinen et ihmiset on jaksanu mua ku oon ollu totaalinen angstipelle, ja oon tosi kiitollinen et mun angstauksista huolimatta, ihmiset on jaksanut kantaa mua eteenpäi ja on yrittäny mua kannustaa näkee asioitten hyvät puolet. Mä en lähe kaikkien nimiä tässä luettelee, mutta tiiätte ketkä ootte, ja kiitän teitä tosi paljon <3 Teijän takia mä oon jaksanu ponnistaa elämässä :3

Myöskin, halusin sanoo vielä sen, että jos sinulla menee huonosti syystä tai toisesta, niin ehdottomasti, kannattaa puhua asioista. En tarkota tässä et pitää koko ajan angstata, sillä se on raskasta kuunnella, mutta jos joku on pielessä, ilman muuta puhu asiasta, että se ei jää sun sisälle ja se vaa kasvaa se tunne ja romahdat. Jos et pysty kavereilles puhumaan, ilman muuta, hae apua (enkä meinaa tätä sillä että olisit hullu), kuten esimerkiksi psykologi, tai joku muu vastaava. Vaikka kui tuntuis et se ei auttais ja vaikka kui tuntuis et se on turha ja et se ei auta, se loppupeleissä auttaa, mä lupaan sen. Vaikka ne ei sulle diagnoosii tekiskää, mut se et sä pystyt tunteittas purkaamaan, niin se auttaa jo tosi paljon. Ja muistakaa tämä aina: ette ikinä ole yksin, vaikka siltä välillä tuntuiski.

Eipä mulla muuta tälläkertaa, tosiaan laitan sen videon jossai vaiheessa :--)

Heissan! <3